Tuesday, September 20, 2016

Ajokortilla sittenkin parempi

Krediitti Disney

Tie tosiaan nousi vastaan kun piti ilmoittautua webbikurssille, mutta kurssille ilmoittautuakseen oli oltava hallussa Kalifornian ajokortti. Eipä siinä auttanut nokan tuhinat, vaan korttia lähdettiin hakemaan.

DMV Whittier, ensimmäinen näytös.
Varasin ajan kirjalliseen kokeeseen, valmistauduin huolellisesti DMV:n testikokeiden ja netissä luettavissa olevan oppaan avulla ja olin omasta mielestäni ihan iskukunnossa kun kirjalliseen kokeen päivä saapui. Ajelin puolen tunnin päähän Whittieriin, sillä se sai paremmat arvostelut kuin 10 minuutin päässä oleva West Covinan paikallistoimisto.

Paperit tiskiin. Minua auttaa ystävällinen nuori naishenkilö. Hän kyselee Proof of Residencen perään. Ai minkä? Nettisivuille ei ole päivitetty heinäkuun alussa voimaantullutta säännöstä, joka vaatii kaikilta uuden ajokortin hakijoilta todistusaineistoa osavaltiossa asumisesta. Nainen on tosi pahoillaan, hän tietää, että nettisivuilta tätä tietoa ei ole saatavissa ja ymmärtää, että tämä tulee ihan oikeasti uutisena minulle. Hän lupaa säilyttää tämänpäiväisen koeaikana, voin tulla takaisin papereiden kanssa ja he ottavat minut kokeeseen.

DMV Whittier, toinen näytös.
Ajan puoli tuntia kotiin ja kerään listan mukaisia dokumentteja. Kirjeitä valtiolta, avioliittotodistus, vuokrasopimus. Ajan puoli tuntia takaisin Whittierin DMV:hen, saan vuoronumeron ja käyn odottamaan. Palvelu on DMV:ksi kai aika jouhevaa, sillä odotan korkeintaan puoli tuntia, kunnes numeroni kutsutaan. Luukulla odottaa laitettu naishenkilö. Hän ottaa paperini vastaan. Tätä ei tarvita, saan avioliittotodistuksen takaisin. Tämä ei kelpaa, siinä on mustekynällä sutattu osoitteen päälle (kiitti vuokranantaja), olisiko muuta? No en ottanut neljää todistetta, kun pyydettiin kahta. Nainen voivottelee epäsympaattisesti ja toteaa, että onhan tämä harmillista, varaanko uuden ajan? Varaa vaan. Menen autooni istumaan, tirautan muutaman äkäisen kyyneleen. Ei voi olla totta. Miten voikin olla, että sahaan puoli päivää edestakaisin, enkä saa mitään aikaiseksi.

Sitten sisuunnun. Tarkastan hyväksyttyjen dokumenttien listan. Avioliittotodistus on siellä ihan selvästi listattuna, niinkuin on valtiolta saadut kirjeetkin. Marssin takaisin sisään ja kysyn, miksei todistukseni muka kelpaa. Ystävällinen nainen infossa ei ymmärrä miksei kelpaisi. Soitetaan pari puhelua. Jonon ohi luukulle. Uudella luukulla on Zootropoliksesta temmattu laiskiainen. No ei ole oikeasti, mutta työtahti kuitenkin täsmää. Hän kuitenkin hyväksyy dokumenttini ja paperini ja pääsen vihdoin kirjalliseen kokeeseen.

Ensin kuva. Siitä tulee useamman tunnin hikoilun ja stressituskan tuloksena aivan kauhea. Ihan sama. Kokeessa tulee yksi virhe. Varaan ajan ajokokeeseen, nyt siihen pahamaineiseen West Covinan DMV:hen (koska en perkules enää aja tämän takia Whittieriin). Siitä kerron seuraavassa julkaisussa. Stay tuned.

2 comments:

  1. Paperihommia! Byrokratiaa! Sisälläni asuva pikkuhippi ei vihaa montakaan asiaa niin paljon kuin turhanpäiväistä paperinpyörittelyä ja "tämä dokumentti ei kelpaa, pitää olla toinen dokumentti, jonka hankittuasi sinulle kerrotaan että vain se ensimmäinen olisi kelvannut mutta nyt on liian myöhäistä jne" pallottelua. Voimia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä minulta meinasi oikeasti hajota pää siinä vaiheessa kun minut passitettiin toistamiseen "kotiin", kun olin jo käyttänyt lähes kolme tuntia asian hoitamiseen. Etenkin kun suomalaisena tyypillisesti luotan siihen, että virkamies kyllä tietää mitä on tekemässä. Paitsi, että yleensä ei tiedä. Oli kyllä aika lähellä, etten ajanut kotiin, koska olin aivan todella finaalissa koko ajokorttikokeen kanssa siinä vaiheessa kun istuin autossa muka kelpaamattomien papereideni kanssa. :D

      Onneksi asia saatiin lopulta hoidettua sen kirotun päivän aikana.

      Delete