Monday, March 28, 2016

Book of Mormon -musikaalissa

Valitettavasti jätin kamerani kotiin, joten luvassa ei ole kuvia! Vanhalla Nokialla huomiotaherättämättä näpsäisty sisäkuva ei ihan tehnyt teatterille oikeutta.

Pääsiäissunnuntain kunniaksi (no ei sentään, mitä nyt sattui samalle sunnuntaille) matkasimme Costa Mesaan Segerstrom Center for the Artsiin nauttimaan kulttuuripläjäystä. Book of Mormonia tuntemattomille ohessa lyhyt pätkä musikaalin avausnumerosta.


Nauroin aivan todella paljon, ja lopuksi heittäydyin niinkin epäsuomalaiseksi, että osoitin suosioni seisten. Tähän vaikutti ehkä se, että puoli teatteria seisoi jo standing ovationissa ja koska minulla oli ollut todella hauskaa, ajattelin heittäytyä tähän joukkohurmioon. Ja sitten istuimme alas ja kuuntelimme kolmeminuuttisen tv-shop pläjäyksen miten voimme lahjoittaa rahaa: kaikki käy, shekit, luottokortit ja autonavaimet.

Pähkinänkuoressa Book of Mormon kertoo kahdesta hyvin erilaisesta vastavalmistuneista amerikkalaisista mormoni-vanhimmasta, joiden lähetysmatka eli missio suuntautuu Ugandaan, Afrikkaan. Afrikankuvaukset uhkaavat vähän kaihertaa, mutta hyväksyn ne osaksi tarinankerrontaa, sitä paitsi pidän kärjistetystä ja stereotyyppisestä hömpästä toisinaan. Myös helvetti-kohtaus nauratti, vaikka se kestikin ihan piirun verran liian kauan.

Book of Mormon onnistuu pitämään mormonismia ja oikeastaan kaikkea uskonnollista dogmaa pilkkanaan ilman kyynistä pahansuopaisuutta. Punaisena lankana kulkeekin ajatus, että onko se nyt niin justiinsa jos sepitetään tarinoita taivaallisista ukoista tai Tähtien sodasta, jos  lopputuloksena on kuitenkin yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen hyvä ja tasa-arvo?

Mikäli nuttura ei ole näissä asioissa aivan tolkuttoman kireällä, niin suosittelen kyllä Book of Mormonia kaikille. Mielestäni musikaali ei pyri loukkaamaan uskovaisia tai uskontoja, vaikka veisteleekin niistä aika rankalla kädellä huumoria. Mielestäni esitys oli mahdottoman hauska ja nauroin huomattavasti useammin ja kovempaan ääneen kuin monissa muissa komedioissa. Teatterioloissa toki akustiikka vähän haittaa englannin ymmärtämistä, mutta loppupeleissä vaikutti katselukokemukseen hyvin vähän. Katsoisin uudelleen, 10/10.

2 comments:

  1. Mekin käytiin katsomassa tämä kiertue täällä San Josessa. Mä tykkäsin kans, tosin en ihan niin paljon kuin olisin odottanut. Hiukan olin pettynyt. Johtuu ehkä siitä, etten tiedä mormoneista kauheasti, joten jotkut jutut ei ihan avautunut.

    Mulla ja mun miehellä on sama ongelma akustiikan kanssa, erityisesti musikaaleissa - välillä ei saa yhtään mitään selvää siitä englannista. Vaikka kielitaito mukamas pitäisi olla hyvä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah, eivät tosiaan valota mormonismin taustoja siinä, eli jotkut vitsit (esimerkiksi se, että mormonit eivät saa juoda kahvia) saattaa mennä yli hilseen! Toivottavasti oli kuitenkin näkemisen arvoinen!

      En välillä saa selvää elokuvissakaan, kotona onneksi saa laitettua tekstitykset niin auttaa. Kun on tekstitykseen tottunut niin ei ne häiritse yhtään.

      Delete