No mites se joulu?

No kuinkas se tuoreen avioparin ensimmäinen joulu täällä Amerikanmantereella sitten lopulta sujui? Tutkin pitkään ja hartaasti FB:n USAN Suomalaiset ryhmän tietopankkia ja juttuketjuja, joissa arvioitiin parasta torttutaikinaa, kuinka tehdä luumuhilloa ja mistä saa skandityylisen kinkun (tulimme täällä Losissa siihen tulokseen, ettei jumankekka mistään). Rakentelin hartaudella suomalaisen joulun, sellaisen, johon me molemmat olemme tottuneet. Julia on nimittäin viettänyt joulut Suomessa perheeni kanssa viimeisen 4 vuotta, ja suomalainen joulu on meille se "ainoa oikea". Monet ulkosuomalaiset ovat tästä aiheesta bloggailleet, ja ymmärrystä löytyy blogipiireistä.

Tortut syntyivät Pepperridge Farm:n torttutaikinasta, isä lähetti luumuhilloa Suomesta: taikinassa ei ole voita joten maku jättää toivomisen varaa, mutta muuten aika autenttinen tulos. Piparitaikinaa ostettiin Ikeasta ja tehtiin myös yksi satsi itse. Omatekemä oli parempaa, mutta Ikean pipareistakin tulee ihan hyviä. Isä lähetti myös piparkakkumaustetta, koska pomeranssia (bitter orange peel) ei täältä löytynyt myöskään mistään. Tein myös karjalanpiirakoita ensimmäistä kertaa itse, resepti jätti toivomisen varaa. Luomu-ruisjauhoja löytyi Albertsonista. Joulupuuron pyöräytin arborio-riisistä, ja se ainakin vastasi ihan suomalaista puuroriisiä.

Amerikkalaisittain sovitettu piparitaikina

2dl Tummaa melassia (molasses)
1,5dl sokeria
250g voita
3 rkl piparkakkumaustetta (kanelia, inkivääriä, kaardemummaa)
1 kananmuna
n. 8-10dl vehnäjauhoja
2tl soodaa

1. Sulata sokeri ja melassi kattilassa, lisää maustesekoitus ja kiehauta.
2. Nosta pois lämmöltä ja lisää voi paloina. Jäähdytä. Lisää kananmuna jäähtyneeseen seokseen.
3. Sekoita jauhot ja sooda keskenään ja lisää osissa siivilän läpi. Taikina on valista kun se ei enää tartu kattilan reunoihin, mutta on vielä selvästi kosteaa. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Omatekemä taikina on todella jäykkää kaulittavaa, älä pelästy.

Paista piparit 365 F noin 8-10 minuuttia, varo etteivät pala!

^^ Tällä ohjeella selvisimme omatekemistä pipareista. Melassitaikina haisee PAHALLE, mutta paistamisen jälkeen ei eroa perinteisiin tummasiirappi-pipareihin juurikaan huomaa. Vaaleampia pipareita saa käyttämällä vaaleaa melassia tai vaahterasiirappia (jälkimmäistä ei olla vielä kokeiltu joten en vanno, että ne maistuvat samalle).

Vietimme "Pikkujoulut" jo 23. päivä muutaman henkilön kanssa. Julian sisarukset päätyivät tänä vuonna lahjomaan Secret Santa -tyyliin, jolloin jokainen ostaa vain yhden vähän paremman lahjan. Luonnollisesti kapinoimme tätä vastaan, ja ostimme "salaa" myös lahjoja niille sisaruksille, joille halusimme ihan oikeastikin lahjan antaa. Sain odotettua enemmä lahjoja ja vähän nolostutti, etten ollut itse oikein varustautunut lahjomaan takaisin. Nyt ihanat pehmeät pyyhkeet odottavat meitä ja sain trendikkään käsiveskan vanhan tilalle. Vaimo oli hartaudella vahtinut selkäni takana ja lahjaksi sain uuden ison piirtoalustan; ehkä vielä nousen tästä luovuuden suosta ja alan uudestaan piirtää. Kuulemma olisi kysyntää webbisarjalle koiramme Milkan edesottamuksista.

Glögi ei maistunut muille kuin minulle, mutta onneksi ruoka ja leipomukset kelpasivat. Super-emäntänä olen luonnollisesti myös tyytyväinen, kun jouluisesti koristettu kotiluolamme sai kehuja. Aatonaaton joulu muistutti ehkä eniten kotini jouluja, ja olenkin ollut todella kiitollinen vieraillemme jotka hyvin lyhyellä varoajalla pääsivät tulemaan.

Aattona nousin varhain Skypettämään suvulle, joka vietti joulua yhdessä. Joulupukin missasin, kun hän vieraili meidän paikallista aikaamme kello 6 aamulla, mutta sain kuitenkin etänä avata muutaman tonttupaketin. Kiitos suvulle ihanista lahjoista ja joulumielestä!  Myöhemmin illallistimme Julian vanhimman siskon luona ja olo oli vähän sellainen, että olin ehkä joutunut amerikkalaiseen joulukomediaan toraisine perheineen, ankeine aterioineen ja kireine tekomukavuuksineen. Olimme kotiinpäästyämme ihan poikki ja joulupäivä menikin sitten pääasiassa toipuessa tästä sosiaalisesta farssista. Tapanina tapasimme sukulaiset vielä yhdelle lounaalle, jolloin vaimoni totesi ykskantaan, että nyt saa heidän perheensä riittää tälle vuodelle. Saas nähdä! Olen silti ollut iloinen, että minut on perheessä otettu niin avosylin vastaan kaikesta huolimatta.

huomaako kukaan etten ottanut yhtään kuvaa jouluna ja lavastin kotikuvat?

Kun Joulu on

No, matkaluvasta on ollut nyt riittävästi porua ja niinhän siinä kävi, ettei lupaa saatu ajoissa. Asiaa aikansa mutristeltuani (ja vietettyäni luvattoman kauan puhelimessa erinäisten matka-agenttien ja lentoyhtiöiden ja maahanmuuttoviraston kanssa) ryhdyimme järjestämään joulua tänne uuteen kotiin. Aito kuusi haettiin heti kiitospäivän jälkeen, koristeet se sai viikkoa myöhemmin. Paketit on amerikkalaiseen tapaan laitettu odottamaan kuusen juureen sitä mukaa kun niitä on hankittu tai posti on tuonut (kiitos iskä!). Amazon ja Visa on meillä laulanut!

Isä laittoi myös jouluapua Suomesta-- paketti vaan eksyi viikoksi paralleelitodellisuuteen ja putkahti yllättäen New Yorkiin. Olemme päivittäin jännityksellä seuranneet paketin kulkua: ja tänään se saapui! Paremman puutteessa haimme glögiä ja piparitaikinaa  ja graavilohta Ikeasta, voitakinalevyjä Targetista, luumuhilloa kuivatuista luumuista ja kinkunhaku meiltä viivästyi niin, että saas nähdä jäämmekö ilman! Muita jouluherkkuja en sitten erityisesti kaipaakaan.

Meillä vietetään suomalaista joulua. Yritin ehdottaa meille amerikkalaisia moniväri-valoja, mutta vaimo kielsi ne ehdottomasti. Saatan jostain joulualesta salakuljettaa ne kuitenkin odottamaan ensi vuotta. Kuuseen ei myöskään ostettu rumia krumeluurikoristeita kuten glittershampanjapulloja, mikkihiiriä tai pehmoleluja. En oikein ymmärrä tätä amerikkalaista koristelukulttuuria, enkä ole ihan varma haluanko oppiakaan. Hullaannuin askartelukauppa Michael's:in alennusmyynnissä ja ostin sylillisen joulukoristeita, jouluvaloihin meni sieluttoman paljon rahaa, kun ei ollut varaa odottaa joulun alennusmyyntejä. No, tästähän se lähtee!

Olen ihastellut (ja naureskellut) amerikkalaisten jouluvalokulttuuria, mutta jouluihmisenä voin myös arvostaa niiden kitsch-arvoa. On puhallettavat joulupukit ja joulumikit ja moottoroidut liikkuvat koristeet, valot vilkkuvat välkkyvät sammuvat syttyvät ihanassa kakofoniassa, kaikki värit vinksin vonksin vailla sen suurempaa suunnitelmallisuutta: tosin luovimmat ovat sen verran keksineet, että kahdenvärisillä valoputkilla saa raidallisia installaatioita aikaan.

Kyllä se joulu tulee Amerikkaankin. Aattona Skypettelen kotiin, äiti on luvannut avata puolestani joulupaketin.

Kaikki on päin Hewlettiä

Meidän lämmitysyksikkö sanoi itsensä irti perjantaina, termiittitarkastuksen jälkeen. Termiittimiehet sanovat, että ei se heistä johdu. Vuokranantaja on hiilenä, sillä lämmitysyksikön varaosa maksaa suolaisia mansikoita (hyi!). Minä olen hiilenä, koska tämän piti olla korjattuna perjantai-iltana ja nyt on maanantai, eikä korjaajaa ole löytynyt. Ihmisiä kyllä pyörii pilvin pimein katsomassa, mutta kukaan ei tunnu pääsevän ymmärrykseen siitä, mikä osa tarkalleenottaen on rikki ja miten se korjataan.

Joku irvileuka vois veistellä, että mihinkäs täällä palmun alla lämmitystä tarvitaan. Täällähän on kesä vuoden ympäri. Vaan eipä kyllä ole, ja sisätiloissa ei ainakaan. Asiaahan ei nimittäin auta se, että öisin on noin +4 astetta lämmintä, mikä tietää sisätiloissakin viileitä lukemia. Minähän en laita takkia päälle jos ei olla ulkotiloissa, joten märisen kylmää. Sunnuntaina keksin huudattaa uunia, mikä lämmittikin kämpän hetkellisesti inhimillisiin lukemiin. Mutta vain hetkeksi.

Eniten tässä koko jupakassa kuitenkin riipii se, että nämä jenkit eivät ollenkaan pysy aikatauluissa. Ei silloinkaan, kun aikataulu on liukuva 3-tuntinen. Minua se riipii siksi, että minun pitää istua täällä kuin tatti odottamassa seuraavaa korjaajaa, joka tulee tai ei tule kello 15-18 jota ennen en ehdi käydä asioilla, sillä ollaan kotiuduttu autokorjaamosta kello 13:25 ja kaikki toimitettavat asiat ovat tunnin ajomatkan päässä. Niinpä odotamme puoli kahdesta kolmeen, sitten kuuteen, puoli seitsemältä soitamme, että missähän se korjaaja on. Ei ole tulossa tänään ollenkaan. No sepä kiva, oltaisiin voitu mennä sinne Ikeaan ja jouluostoksille ja postiin ja salille jos oltaisiin tiedetty ennen kello vaille seitsemän. Nyt pitää valita yksi, eli Ikeaan. Seuraavana päivänä ei myöskään ehditä kaikkia asioita, koska päivästä loppuu tunnit.

Istun tässä taas, olen soitellut korjaajan perään. Hän on nyt laskentatavasta riippuen 2-3 tuntia myöhässä. En voinut mennä postiin, sillä odotin ensin yhtä korjaajaa. Hän tuli tunnin myöhässä. En olisi ehtinyt postiin ennen sovittua aikaa tälle seuraavalle korjaajalle. Nyt käy taas ilmi, että olisin ehtinyt postiin ja takaisin pariinkin otteeseen. Joulupukin tonttulähetys istuu keittiössä, eikä postissa, missä sen piti olla jo lauantaina.

Asiaa ei auta lattialle pudonnut ja hajonnut kahvipannu.

Jumaskekka kun koettelee tämä joulunaika.

tonttupostia Suomeen