Friday, January 30, 2015

Mikä laulaen tulee...

Jo tässä kuvassa on monta myyntiin joutuvaa esinettä...

Olen joutunut luopumaan monista itselleni rakkaista tavaroista, sillä minulla ei ole niille uudessa kodissa paikkaa, eikä varastointimahdollisuutta. Toisaalta vanhasta tavarasta luopuminen on puhdistavaa, sillä kymmenen vuoden haalimisen tuloksena nurkissa pyörii kaikenlaista rojua. Silti joidenkin tavaroiden myynnin jälkeen iskee kauhea myyntikrapula. Myin Lontoosta vuonna 2008 ostamani kengät. Niillä ei voinut kävellä, mutta ostin ne työskennellessäni Lontoossa ja muistan ostotapahtuman hyvin yksityiskohtaisesti. Nyt ne ovat poissa, muistoineen päivineen. Myin sisareni minulle antaneen koristeellisen lintuhäkin. Toki se oli rempallaan, mutta se oli ollut minulla ensimmäisesti vuokra-asunnostani lähtien. Nyt sekin on poissa. Niin ovat trenssitakki, tehosekoitin ja vanha shakkilautakin.

Luopumista on kai hyvä harjoitella. Seuraavaksi myyntilistalle pamahtaa isot esineet. Sohva, ruokaryhmä, TV-taso, sänky, auto, matot. Jätän Suomeen vain muutamia asioita, sillä kohta työttömänä minulla ei ole varaa maksaa varastosta. Sukulaisillani taas ei ole tiloja, minne tavaraa voisi varastoida. Niinpä jälkeeni jää vain pari risaista antiikkituolia ja muutama laatikollinen muistoja, astioita ja tekstiilejä.

Koska muutan omakustanteisesti, muuttofirman palkkaaminen tai isomman laatikollisen (tai kontin) lähettäminen ei ole mahdollista. Niinpä minun itsenäisen elämäni on mahduttava kahteen matkalaukkuun.

Haikeaa.

Vaikeaa.

No comments:

Post a Comment