Mikä laulaen tulee...

Jo tässä kuvassa on monta myyntiin joutuvaa esinettä...

Olen joutunut luopumaan monista itselleni rakkaista tavaroista, sillä minulla ei ole niille uudessa kodissa paikkaa, eikä varastointimahdollisuutta. Toisaalta vanhasta tavarasta luopuminen on puhdistavaa, sillä kymmenen vuoden haalimisen tuloksena nurkissa pyörii kaikenlaista rojua. Silti joidenkin tavaroiden myynnin jälkeen iskee kauhea myyntikrapula. Myin Lontoosta vuonna 2008 ostamani kengät. Niillä ei voinut kävellä, mutta ostin ne työskennellessäni Lontoossa ja muistan ostotapahtuman hyvin yksityiskohtaisesti. Nyt ne ovat poissa, muistoineen päivineen. Myin sisareni minulle antaneen koristeellisen lintuhäkin. Toki se oli rempallaan, mutta se oli ollut minulla ensimmäisesti vuokra-asunnostani lähtien. Nyt sekin on poissa. Niin ovat trenssitakki, tehosekoitin ja vanha shakkilautakin.

Luopumista on kai hyvä harjoitella. Seuraavaksi myyntilistalle pamahtaa isot esineet. Sohva, ruokaryhmä, TV-taso, sänky, auto, matot. Jätän Suomeen vain muutamia asioita, sillä kohta työttömänä minulla ei ole varaa maksaa varastosta. Sukulaisillani taas ei ole tiloja, minne tavaraa voisi varastoida. Niinpä jälkeeni jää vain pari risaista antiikkituolia ja muutama laatikollinen muistoja, astioita ja tekstiilejä.

Koska muutan omakustanteisesti, muuttofirman palkkaaminen tai isomman laatikollisen (tai kontin) lähettäminen ei ole mahdollista. Niinpä minun itsenäisen elämäni on mahduttava kahteen matkalaukkuun.

Haikeaa.

Vaikeaa.

Terveystarkastus ja rokotusasiaa

Varasin itselleni terveystarkastuksen niin, että sain samalla reissulla saatettua Julian lentokoneeseen ja seuraavana päivänä törötin lääkäriasemalla. Se reissu ei sitten mennyt ihan putkeen, sillä olin vasta pari päivää sitten tutkaillut passiani (se täytyy muuten uusia pian), ja en ollutkaan laittanut sitä takaisin laukkuun. Normaalisti passi on minulla aina mukana. Nyt passi oli kotona 500 kilometrin päässä, ja empaattisen näköinen hoitaja tiskin toisella puolella sanoo huolestuneena, että tästä ei saata nyt tullakkaan yhtään mitään. Hän kuitenkin ohjaa minut lääkärin vastaanotolle ja toivoo, että saamme asian järjestettyä lääkärin kanssa.

Ja onneksi se onnistuikin. Hiuksia taisi stressin seurauksena irrota ja hormonihiki haisi, mutta hermoja raastavan puolituntisen päätteeksi lääkäri kutsui minut sisään ja sisareni puhelimessa luettelemat passitiedot kelpasivat hyvin. Itse tarkastus olikin sitten nopeasti ohi, etenkin kun mitään muuta kuin keuhkot ja silmät ja nielu ei edes tarkistettu. Tässä kohtaa voin kertoa, että en tiedä tarkkaa pituuttani, enkä painoani. En omista vaakaa. Olen käynyt vaa'assa viimeksi joskus ennen joulua. Keksin sitten hatusta molemmat. Sairauksista kyseltiin, enkä oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa. Kerroin sitten, että olen allerginen siitepölylle ja korvalääke sulfalle ja että minulla on ummetusta.

Jälkeenpäin ajateltuna nämä asiat eivät välttämättä Yhdysvaltain valtiota ihan kauheasti kiinnosta.

Sen verran voin kertoa, että pakollisia rokotuksia on aikuisille kolme:

Tetanus ja Difteria (jäykkäkouristus ja kurkkumätä), tehostettava 10-vuoden välein.
Polio (Tehostettava 10-vuoden välein mm Yhdysvalloissa, jossa poliota yhä esiintyy.)
MPR (2 rokotetta muistaakseni pakollinen, paitsi jos ensimmäisestä saanut allergisen reaktion)

Suositeltavia ovat myös influenssarokotus, sekä hepatiitti A ja B. Näitä ei kuitenkaan ainakaan maahanpääsyyn vaadita. Kuitenkin jos hepatiittirokotusten sarja on aloitettu, se pitää viedä loppuun asti. Vesirokko olisi syytä olla sairastettu tai rokotettu, mutta minulle ei mitään merkintää sairastamisesta tullut. Ongelmia odotellessa.

Lysti tuli maksamaan n. 450€ polioboosterin kanssa. Harmitti, kun rokotuksen olisi saanut ilmaiseksi YTHS:n kautta, mutta siellä sitä ei suostuttu laittamaan, kun ei ole kuulemma mitään syytä. Hohhoijaa!

Postia konsulaatista

OHO, kylläpä meidän joululoma venyi aika pitkälle! No, ei hätää. Palatkaamme taas takaisin aiheeseen.

NOA2 jälkeen odoteltiin taas. Emme kuitenkaan viitsineet vaivata itseämme soittelulla NVC:hen (National Visa Center), vaan odottelimme kiltisti, että saisimme postia Helsingistä. Marraskuun 26.päivä sitten kolahti luukusta iso kirjekuori konsulaatista, ns paketti 3.

Kuoressa oli ohjeet kuinka edetä tästä eteenpäin. Pääasiallisesti vetovastuu siirtyy nyt minulle, hakijalle. Tilattavana oli muunmuassa rikosrekisteriote (tilattavissa netissä), maistraatin virkatodistus (toimittaa syntymätodistuksen virkaa). jonka tilasin apostillella, ihan vaan varmuuden vuoksi. Apostillen kanssa se maksaa muuten tuikeat 26 euroa. Ihan vaan varoitukseksi. Varasin ajan terveystarkastukseen Borgstromille, ja tästä kirjoitankin sitten ihan oman postauksensa. Minulla on kopio alkuperäisestä hakemuspaketista, uudet Letter of Intentit, todisteita jatkuvasta suhteesta. Valokuva on muuten ottamatta, sekin tarvitaan sähköistä hakemusta varten. Ja hakemusmaksun maksan, jahka saan kaikki paperit.

Tällä hetkellä minulta puuttuu enää Julian lähettämä Affidavit of Support. Julian ollessa tällä hetkellä työttömänä tarvitsimme sponsorin, ja varovaisia kun olemme, niin päädyimme kahteen sponsoriin. Julian työllistyminen lähiaikoina on hyvin todennäköistä, joten toivottavasti taloudellinen tilanne ei visko kapuloita rattaisiin.

Alustava aikataulu-arvio on, että muutto tapahtuu maaliskuun lopulla tai huhtikuun alkupuolella.
Toivottavasti siinä pysytään.